Boom Kah

Tänään biletettiin koko ilta! Oli oma soittolista, tietty discopallo ja lapsille herkkuja. Kaikki saivat meikata (Eevi teki upeat kulmakarvat ruskealla luomivärillä ja Vivi piirsi puoli naamaa huulipunalla) ja laittautua hienoiksi. Siinä resepti erittäin iloiseen keskiviikkoiltaan.

4v_korut

Disco-idea syntyi melkein naapurissa asuvan ystävän kanssa erään aikuisten kesken vietetyn illan loppupuolella. Loistava ajatus se olikin. Minimaalinen vaiva, onnesta soikeat lapset. Asuja ja biisejä mietittiin pitkään ja discoa odotettiin kovasti. Moneen kertaan myös juteltiin, että mikä se disco oikein on. Eevin kanssa laittauduimme rauhassa sillä aikaa, kun Vivi nukkui. Pengoimme korukätköni, jotka tekivät Eeviin suuren vaikutuksen, ja valitsimme asumme. Eevi halusi tukkaan parit nutturat ja lisäkoristeiksi tähtiä, sulkia ja ruusukkeen. Huulipunavarastot hän kävi ajan kanssa läpi ja valitsi lopulta punaisten joukosta sen kauneimman punaisen.

discovaatteet

Vivi huomasi herättyään, että jotain spesiaalia on meneillään. Hän ihaili kovasti äidin hametta ja Eevin hiuksia ja koruja. Itselleen hän ei koruja halunnut, mutta mekon kyllä ja hiukset kiinni. Innoissamme lähdimme ystäville aikaisemmin kuin sovittua, mutta onneksi siellä oltiin yhtä malttamattomia ja jammattiin jo.

discolasten

Biisilista miellytti kaikkia äitejä myöten. Robinia oli eniten, vähän Sannia, Chisua. Mehudisko-biisi ja tietty Frozenin Let It Go. Vivi viihtyi ensin pitkään tarjoilupöydän ääressä, mutta innostui sitten hänkin kovasti tanssimaan.

lastenjuhlat

lastendisco

Isommat tytöt kävivät välillä yläkerrassa leikkimässä, tulivat taas tanssimaan, menivät leikkimään, takas tanssimaan ja sitä rataa. Vivi tanssi kaikkien paikalla olleiden kanssa käsi kädessä, leikki nukkevauvan hoitoonviemistä, söi, tanssi, söi vähän lisää, heitti mekon nurkkaan, esitteli napaansa ja tanssi taas. Niin kiva ilta!

Minä ite!

Hiukan mahtava syyskuu. Mitä pidempään tällaista ihanuutta jatkuu, sitä parempi. Voi tehdä puutarhahommia, nauttia ulkoilusta ilman kuraisia vaatteita ja istua t-paitasillaan takapihalla syömässä jätskiä. Aikaisemmin viikolla vietimme yhden ihanan päivän Turun keskustassa. Jokiranta oli osa arkipäivän elämää minulle ja Eeville muutama vuosi sitten, kun asuimme vielä Portsassa. Nyt sinne tulee mentyä huomattavasti harvemmin. Kesällä paikka on tietty ihanimmillaan ja meninkin tyttöjen kanssa nauttimaan keskustameiningistä nyt kun aurinko vielä paistaa.

jokirantaturku

aurajokiranta

2vuhma

uhma2v

Reissun kohokohtia olivat evästely jokirannassa, suihkulähde ja mini-Förissä leikkiminen. Niitä ei niin parhaimpia paloja olivat taistelut 2-vuotiaan kanssa, jolle on aivan selvästi iskenyt uhmaikä! Oli hiukan hankalaa pitää hänet pois pyörien alta, kun yhtään ei saanut ohjeistaa tai ottaa kädestä kiinni, kun MINÄ ITE. Toinen paha oli mini-Förillä ollut tanko, johon hän ei ihan ylttänyt roikkumaan. Auttaa ei tietenkään saanut, koska MINÄ ITE! Niinpä sieltä lopulta lähdettiin Vivi äidin kainalossa karjuen. Huuto jatkui takapenkillä melkein kotiin asti Eevi toistellessa “onneksi minä olen kiltisti”. Näinä hetkinä meinaa välillä naurattaakin, kun raivarit on meillä uutta. Ja kun toinen on niin tosissaan. Myönnän, että olen päässyt Vivin kanssa todella helpolla. Hän on niin mukautuvasti tullut mukana mihin ikinä ollaan keksitty mennä ja yleensä nauttinut kaikesta tekemisestä.

2vuhmaika

suomenjoutsen

uhmaika

Tänään olin uhmiksen kanssa Skanssissa, vaikka onkin isi-viikonloppu. Eevi pääsi isin kanssa uimahalliin ja minä vietin aikaa Vivin kanssa. Vivi laski mäkeä, leikki leikkihuoneessa ja käytiin tietty myös kahvilla. Kauppareissukin sujui kuin unelmaa. Taisi uhmis nauttia äidin jakamattomasta huomiosta. 🙂

Muuta suunnitelmaa ei viikonlopulle oikeastaan olekaan. Tämä on aina paha, kun viikolla olo on uupunut ja tuntuu, että viikonloppuna olisi hyvä vaan levätä. Sitten kun se hetki koittaa, olisi kuitenkin mukavaa, että olisi jotain oikeaa tekemistä. Katsotaan, ehtiihän sitä vieläkin kehittää jos tahtoo.

Päivän asu: Guess-raitamekko

Jihaa, tein ehkä parhaan ale-löytöni ikinä! Nimittäin Zalandolta tilaamani Guessin mekko maksoi 23,95€! Ale-tuotteita selaamalla käy välillä aivan mieletön tuuri. Tämä mekko oli jo valmiiksi -70% alennuksessa ja löysin pikaisella Googletuksella vielä -25% lisäalennuksen kaikista ale-tuotteista. Melkoisen loistava ostos, täytyy sanoa.

guess_mekko

Ylempänä olevaa linkkiä klikkaamalla pääsee tilaamaan oman mekkonsa, jos tuntuisi sopivan tyyliin. Ainakin toistaiseksi siellä on vielä kokoja M:stä ylöspäin. Oma mekkoni on S ja pientä kokoa. Olisi voinut minullekin M olla vielä parempi, mutten viitsi vaihtaa, kun tuokin on oikein hyvä. Mekossa on ihana avonainen selkä ja mukavan tuntuinen kevyt kangas.

mekko_guess

Päivän asu: mekko Guess, aurinkolasit Ray Ban, kengät Converse ja Zara.

raitamekko_guess

avoselkainenmekko

Herne nenässä: 4-vuotias rattaissa

Miksi ihmisiä nyppii, että “isoa lasta” viedään rattaissa? En jaksa yhtään ymmärtää, miten se on joltakin pois. Mietin Vivin syntyessä, ettemme hommaisi tuplarattaita ollenkaan. Olihan Eevi “jo” 2,5-vuotias. Hetki mentiinkin vaunujen ja seisomalaudan kanssa, mutta huomasin heti, ettei niiden lykkääminen ollut kovin mukavaa. Emme olisi selvinneet ilman tuplia. Tai varmasti olisimme selvinneet, mutta olisin saanut sanoa hyvästi nopeille kauppareissuille, lenkeille ja kärryillä tehdyille kerhomatkoille. Olisimme ajelleet huomattavasti enemmän busseilla (mistä en tykkää yhtään) ja oma kuntoni olisi laskenut.

Tilanteita on niin monia erilaisia. Kaikki vammat eivät näy päälle päin. Vaikka voi kyseessä olla aivan normaali, jopa liikunnallinen isompi lapsi, jolle kärryissä istuminen välillä maistuu. Toiset lapset kampeavat kyydistä pois alle 2-vuotiaana, toiset viihtyvät istuen huomattavasti pidempään. Eevi istuu edelleen, kohta 5-vuotiaana, aika usein kärryissä. Välillä omassa istuimessaan, välillä Vivin jaloissa. En vieläkään tykkäisi pakottaa häntä kävelemään reilun parin kilometrin kauppareissua, tai edes pyöräilemään, jos häntä väsyttää. Joskus jopa pyydän, että hän lähtee kärryn kyydissä, jotta saan itse päivän liikunta-annoksen tyttöjä työntäen. En näe asiassa mitään ongelmaa lapsen kanssa, joka rakastaa juoksemista ja liikkuu muutenkin paljon.

istuuko_4-vuotias_rattaissa

Olen kuullut äideistä, jotka istuttavat “isot” lapsensa rattaisiin puoliväkisin bussiin mennessä, jotta pääsevät matkustamaan ilmaiseksi. Tämä on tietenkin ärsyttävää, jos joku näin oikeasti tekee. Me ei kuitenkaan olla viemässä kenenkään pienen paikkaa. Päinvastoin, me liikutaan raittiissa ilmassa useammin sen vuoksi, että meiltä tuplarattaat löytyy. En pidä sitä laiskuutena, että Eevi ei esimerkiksi kaupungilla jaksa ravata kaupasta kauppaan kuin hetken, vaan istuu mieluummin kyydissä rennosti ottaen. En myöskään näe ongelmaa siinä, että harva tämän ikäistä kärryissä työntää. Miksi pitäisikään? En minä siitä hernettä nenääni vedä. Mutta siitä vedän, että jaksetaan taivastella niitä, jotka tekevät toisella tavalla. Mikä tässäkin nyt oikeasti on ongelmana?

Leirin tunneskaalaa

Viikonlopun leiri sujui varsinkin lasten osalta aivan yli odotusten. Aikuisten ohjelmassa käsiteltiin raskaitakin aiheita, mutta lämpimässä ja hyväksyvässä ilmapiirissä. Parin päivän aikana sai kokea tunteita laidasta laitaa.

HÄKELLYS

  • Miten ihmeessä olen näin onnekas, että saan nauttia näistä mahtavista ruoista koko viikonlopun!
  • Vitsi miten kivaa voi olla porealtaassa kahden pienen kanssa, vaikka olin odottanut pelkkää säätämistä ja hukkumisenestoharjoituksia.

HUVITTUNEISUUS

  • Tässä sitä mietitään Mindfulness-harjoituksen parissa, miltä se lattia nyt oikeastaan tuntuukaan niiden jalkapohjien alla.
  • Huippuhyvää huumoria rankoistakin aiheista!
  • Eevi keräämässä leppäkerttuja, joista jokaisen nimi oli “Feeti”.

luontoleiri

YLPEYS

  • Ihanat tytöt. Kiintyivät hoitajaansa (joka oli huippu) välittömästi ja ottivat ilon irti viikonlopusta.

HÄPEÄ

  • Omat kokemukset ovat kuitenkin niin pientä verrattuna moniin muihin.

OIVALLUS

  • Otan tehtäväksi miettiä, mitä saan ystävyyssuhteistani. Panostan niihin, jotka tuovat hyvää.
  • Vaikka olen kasvanut ydinperheonnessa, on ok nähdä positiivisia puolia myös muissa perhemalleissa.
  • Eron voi ottaa yhtenä elämänkriisinä muiden joukossa. Ei sen tarvitse olla koko elämää määrittävä tekijä.
  • Voin unohtaa ainakin toistaiseksi sanan yksinhuoltaja. Riittää, että on äiti.
  • Kaipaan illuusiota kahden aikuisen perheestä, en sitä, mitä minulla todellisuudessa oli.

perheleiri  leiri

LIIKUTUS

  • Mahtavia naisia! Millaisia elämänkohtaloita, selviytymistarinoita.

PÄÄTTÄVÄISYYS

  • Tiedän, mikä on seuraava askel kohti toipumista. Ja otin sen jo.

KIITOLLISUUS

  • Leiri oli upea mahdollisuus. Olen hurjan onnellinen kun kaikki meni niin hienosti.
  • Olen tyytyväinen itseeni, kun sain suuni auki ja toivoin keskustelua yksinhuoltajuudesta ja sen vaikutuksesta itsetuntoon. Tänään annan itselleni positiivista palautetta. Hyvin sä vedät.

1 2 3 64