Kroatia: Split

Saan kyllä olla hurjan kiitollinen siitä, että lopulta pääsimme matkaan eikä noro iskenyt kumpaankaan, minuun tai ystävääni. Vivi nimittäin sairastui matkamme aikana, mutta pääsi onneksi aika vähällä. Tauti kuitenkin jatkoi seuraavaan uhriin, joten olen jopa vähän ihmeissäni, että säästyimme.

Onnistuin sairauskuulumisista huolimatta nauttimaan lomasta täysillä. Split oli aivan loistovalinta matkakohteeksi, matkustaisin sinne milloin tahansa uudelleen! Lennot olivat mukavan lyhyet (3h) ja aurinko paistoi jo näin huhtikuussa lämpimästi, asteita oli reilu 20 joka päivä. Olin aivan onnessani jo siitä auringosta! Kävelin sandaalit jalassa ja nautin elämästä. Oli ihanaa olla neljä päivää putkeen vapaalla ja pitää huolta vain itsestään.

Kokosin matkan siisteimmät jutut tällaiseksi Must do in Split -listaksi:

1. Rannat

Keskustan tuntumasta löytyy kolme uimarantaa. Kävimme niistä suosituimmalla, Bacvice beachilla. Oli täydellistä kahlata meressä ja nauttia drinkit rantabaarissa. Liikenteessä oli paljon turisteja, mutta myös paikallisia uimareita. Kaupunkilaisten mukaan siistimmät rannat löytyvät vähän syrjemmästä, Marjan-kukkulan vierestä. Sinne olisimmekin suunnanneet seuraavaksi, jos aikaa olisi ollut vielä vähän enemmän.

2. Marjan-kukkula

Nautin usein kaupunkilomillakin eniten paikallisista puistoista ja luonnon kokemisesta. Splitissä on aivan keskustassa todella kaunis Marjan-kukkula, josta aukeaa aivan uskomattomat maisemat kaupungin yli ja merelle. Kävimme nauttimassa paikasta kahtena päivänä ja loman “itken onnesta” tuli koettua noissa maisemissa. Jos matkustan vielä Splitiin, otan ehdottomasti mukaan lenkkarit ja kierrän koko kukkulan.

Asuntomme sijaitsi kätevästi vain parisataa metriä kukkulalle kipuavista portaista kaupungin vanhassa osassa. Sijainti oli aivan loistava. Rantakadulle ja keskustan vilinään oli lyhyt matka, mutta saimme nukkua hiljaisuudessa. Asuntomme oli pikkuinen huoneisto omalla sisäänkäynnillä, keittiöllä ja patiolla. Omistajaperhe oli todella ystävällinen ja meille jäi hurjan hyvä fiilis heistä. Hinnallakaan asunto ei ollut pilattu: maksoimme 15€ / yö / hlö!

3. Keskusta

Splitissä riittää ihailtavaa. Rannan ja vilkkaan rantakatu Rivan lisäksi vanha kaupunki on hieno näky kapeine kujineen. Kaupunki on kuitenkin suht pieni ja kaikki on kävelyetäisyydellä. Keskustassa oli kiva kävellä tunnelmasta nauttien ja pysähdellä nauttimaan ravintoloiden palveluista edullisin hinnoin. Toritkin ovat auki päivittäin. Mansikkalitralla oli hintaa reilu euro.

Suomea Splitissä kuulee yllättävän paljon, kun ottaa huomioon, ettei kaupunki muuten tuntunut ns. turistirysältä. Suomalaiset ovat kuitenkin selvästi ottaneet kohteen omakseen.

4. Syöminen ja juominen

Reissussa on kiva syödä ja juoda paljon ja usein. Edulliset hinnat toivat hyvän fiiliksen, kuten myös loistavat maut. Viikon ainoa ei-niin-hyvä ruoka oli kasvispizza, jossa oli päällä iso kasa parsa- ja kukkakaalia, kesäkurpitsaa ja porkkanaa… Muuten meni aivan nappiin. Sushi oli TAIVAALLISTA, joten kävimme kaksi kertaa, kahvi, viini ja drinkit hyviä ja halpoja, jäätelö herkkua ja juustot loistavia. Kalaruoat ovat sijainnista johtuen tuoreita ja maukkaita. Matkakaveri tilasi puolivahingossa paikkallisen suosikin, mustan risoton, jossa on mustekalaa. Ei sekään pahaa ollut, vaikkei ehkä ihan suosikkilistalle yltänytkään.

Varsinainen biletyskaupunki Split ei ole. Keskustan paikat menevät viikolla aikaisin kiinni ja kadut hiljenevät. Me emme onneksi olleet varsinaisesti klubi-meininkiä vailla, joten meitä ei haitannut. Oli mukava istuskella ulkona sen verran kuin meininkiä riitti ja jutustella paikallisten kanssa.

5. Shoppailu

Yksi matkustamisen kohokohdista on usein ostosten tekeminen. On ihana täydentää vaatevarastoaan jutuilla, joita ei jokaisella tule katukuvassa vastaan. Splitin parhaaksi kehuttu ostoskatu oli hyvin lähellä majoitustamme. Paljon siellä ei kuitenkaan ollut. Pari ketjuliikettä ja vähän pikkukauppoja. Lähdimmekin viettämään shoppailupäivää Kroatian toiseksi suurimpaan ostoskeskukseen Mall of Splitiin. Matkaa sinne oli reilu viisi kilometriä ja taksi kustansi alle kympin suuntaansa. Siellä olikin sitten kaikki mitä toivoa saattoi ja vähän enemmänkin. Aivan valtava paikka. Suosittelen!

Lempikaupaksi valikoitui aivan loistava kroatialainen Skandal. Hankin sieltä kaksi upeaa haalaripukua, yhdet housut ja kaksi kaulakorua, jotka ovat todella näyttävää kroatialaista käsityötä.

Se vähän nauratti, että Adidas on selvästi se kovin juttu tällä hetkellä Splitissä. Raitaverkkareita käyttivät kaikki vauvasta vaariin. Ostin tosin itsekin reissusta yhden merkin laukun ja t-paidan, joten ei sillä, ymmärrän kyllä viehätyksen.

Kaiken tämän lisäksi vaikutuksen teki paikallisten ystävällisyys ja pääosin todella hyvä englanninkielentaito. Splitissä oli kaikin tavoin hyvä olla turistina ja voin lämpimästi suositella sinne matkustamista ihan kaikille!

Matkan kohtalo

Jihaa! Nyt jännittää enää sillä parhaalla mahdollisella tavalla. Kyllä me päästään reissuun! Olen niin helpottunut, kiitollinen ja onnellinen. Nyt vaan odotan, että kello matelisi äkkiä eteenpäin ja päästäisiin matkaan!

Tytöt lähti äsken isälleen. Vatsataudin kanssa ollaan voiton puolella. Väsyneitä tytöt ovat molemmat levottomien öiden vuoksi, mutta pian olo varmasti normalisoituu. Kovasti halin molempia, sillä ikävä tulee. Viville menin viimeisenä antamaan heippa-pusuja, niin hän vaan viittoi että ovi kiinni jo ja hei hei. Tuli hyvä mieli, kun toinen niin tomerana oli lähdössä ja heitti vaan lentopusut ikkunan takaa.

Nyt voin iloisesti todeta, että tämän viikon vietän hyvin ansaitusta lomasta nauttien! Luvassa on 20 asteen lämpöä, palmuja ja hiekkaa, loistavaa ruokaa, nähtävyyksiä, shoppailua ja kaikkea mitä lomalta voi toivoa. Palaan siis matkakuulumisten kanssa loppuviikosta tai ensi viikon alussa. Insta (@lempiblogi) päivittyy matkallakin! Mukavaa pääsiäistä kaikille. 🙂

Oksettavaa jännitystä

Nyt on aivan liikaa jännitystä elämässä. Matka lähestyy uhkaavasti ja täällä kaverina arvatkaa mikä… No NORO! Ei ole ihan oikeasti todellista. Yksi perheenjäsenistä on sairastunut niin kovaan tautiin, ettei ole tekeminen loppunut lähipäivinä. Liikaa ei ole ehtinyt miettimään, öisinkin on uni tullut kaikissa väleissä kun nukkuminen on ollut mahdollista. Yllättävän rauhallisella ja positiivisella mielellä olen ollut, vaikka reissun peruuntuminen vaikutti jossain vaiheessa todennäköiseltä. Ajatelkaa mikä tuuri! Ensimmäinen reissu pariin vuoteen ja lapselle iskee ensimmäinen kunnon vatsatauti.

Nyt ollaan taudin kanssa jo voiton puolella *kop kop* ja me muut ollaan pysytty oireettomina. Lisäjännitystä toi se, että matkaseurani oli lapsensa kanssa täällä juuri ennen kuin oireet alkoivat. Saimme siis panikoida myös heidän puolestaan. Oikeastaan aika uskomatonta, että ollaan kaikki muut säästytty, myös minun vanhempani, jotka olivat täällä (ONNEKSI) viikonlopun. Mietin kyllä moneen kertaan sitäkin, miten hyvä tuuri oli, että minulla oli täällä apujoukkoja. Olisi kädet loppuneet aivan totaalisesti kesken kahden lapsen kanssa kun toinen oli niin kipeänä ja siivottavaa riitti. Nyt sai toinen tytöistä elää ihan normaalia elämää, vaikka toinen sairastikin. Olen myös onnellinen, että tauti iski ennen matkaa eikä matkan aikana. Olisi ollut hankala nauttia reissusta, jos olisin kuullut että täällä on lapsi kurjassa kunnossa. Paljon parempi mieli, kun sain hoitaa pikku-potilasta itse.

Ennen taudin iskemistä ehdimme viettää ihanan päivän Muumilaaksossa. Paras hetki oli evästely aurinkoisessa kohdassa, johon ei tuullut. Niin ihanan keväisen lämpöistä, että nautimme kovasti kaikki. Muumeja emme bonganneet, koska he nukkuvat vielä talviunta. Kävimme kuitenkin kurkkimassa sisään Muumitaloon, hiivimme Mörön luolan ohi ja pitkän empimisen jälkeen uskalsimme kolkuttaa myös noidan mökin ovea. Hän oli onneksi keräämässä kevään ensimmäisiä yrttejä, eikä tullut avaamaan.

Ensi yön nukumme kaikki yhdessä Vivin huoneessa. Olen sitten lähellä, jos jotain vielä tapahtuu. Tosin toivon että yö on jo rauhallinen ja tauti takana. Ilman uusia uhreja. Pitäkää nyt oikeasti peukkuja, huomenna selviää miten reissun käy!!!

Pitkästä aikaa

Musta tuntuu etten ole kirjoittanut tänne kuukausiin. Vaikkei siitä tietenkään ole lähellekään niin kauan. On ollut mukavaa vaihtelua tehdä iltaisin jotain aivan muuta kuin naputtaa konetta. Eikä ole tarvinut ottaa itsestään kuvia! Tytöistä on tullut otettua tavalliseen tahtiin, koska he nyt vaan ovat niin ihania, etten ole malttanut olla napsimatta muistoja.

Me olemme sairastaneet. Oma flunssa osui onneksi sellaiseen väliin, että sain rauhassa huilata kun tytöt olivat isällään. Harmi vaan, että viikonlopuksi suunnitellut tekemiset saivat väistyä makaamisen tieltä. Tänään olo oli onneksi jo sen verran parempi, että pääsin ystävän kanssa brunssille. Illalla oli myös ihana ulkoilla tyttöjen kanssa, kun en ollut moneen päivään nokkaani ulos laittanut.

Paikallaan makoilun huono puoli (tylsistymisen lisäksi) oli se, että ehti liikaa miettiä, mikä johti kamalaan ikävään. Tytöt olivat jatkuvasti mielessä ja kaipasin heitä kovasti. Alkoi oikein hirvittää, että jo reilun viikon päästä pitäisi olla VIISI yötä heistä erossa!

Samalla kuitenkin nousee myös positiivinen matkakuume. Olemme lähdössä läheisen ystävän kanssa neljäksi yöksi Kroatiaan! Splitissä on ainakin tällä viikolla ollut parikymmentä astetta lämmintä, joten kyllä kelpaa mennä lämmittelemään. Eniten odotan nimenomaan sitä, että saa mennä ulos lyhythihaisella paidalla. Niinkin yksinkertainen asia tekee niin kovin onnelliseksi! Ja tietenkin se kaikki muu: aika ystävän kanssa kaukana arjen rutiineista, edullinen ruoka ja juoma, kauniit maisemat ja uudet kokemukset. Ihanaa. Tosi kiva päästä lomalle nyt, kun kesän olen toukokuuta lukuunottamatta töissä.

Muuten en oikein tiedä, mitä kuulumisista sanoisin. Paljon on mielessä, mutta vain pienen osan voin kirjoitella tänne. Päällimmäisenä on kuitenkin se, että yritän nauttia jokaisesta päivästä tyttöjen kanssa niin paljon kuin mahdollista. Eihän meillä oikeasti ole kuin muutama hassu viikko enää hoitovapaata jäljellä. Ensi viikolle olemme suunnitelleet perinteistä kevätretkeä Muumilaaksoon Muumitalon ovea kolkuttelemaan, josko muumit jo viitsisi herätä. Lisäksi vietämme pitkästä aikaa kaupunkipäivän. Menemme keskustaan vaatekaupoille, Eevin ystävälle synttärilahjaa ostamaan ja tietenkin syömään jonnekin. En oikeasti edes muista, milloin olisimme viimeksi pyörineet keskustassa, kun kauppakeskuksiin on vaan niin paljon iisimpi suunnata.

Nyt menen laskeskelemaan euroja, että saan edes yhden niistä päässä pyörivistä asioista järjestykseen. Kaikkea kivaa kaikille alkavaan viikkoon. <3

Hiljainen viikko

Pahoittelut viikon hiljaisuudesta. Minulla on yksi erittäin suuri heikkous tässä blogin kirjoittamisessa. Tai siis varmaan montakin, mutta tämä on se, joka hiljentää blogin välillä. Kun meneillään on jotain, mistä en syystä tai toisesta voi / tahdo blogiin kirjoittaa, en osaa kirjoittaa mitään. Siis silloin, kun pään sisällä myllertää jonkin asian johdosta, mutten voi helpottaa myllerrystä kirjoittamalla tänne. Tuntuu aivan mahdottomalta kirjoittaa jotain diipadaapaa päivän tapahtumista, jos mieli on aivan muualla. Yleensä tällaiset jutut on jotain negatiivista ja pahaa oloa tuottavia, mutta sama pätee kyllä iloisiinkin juttuihin, joita ei syystä tai toisesta voi täällä hehkuttaa.

Ihan kunnossa kaikki täällä siis on. Olen tässä muiden asioiden ohella pohdiskellut myös blogin jatkoa. Palaan töihin kolmen kuukauden kuluttua. Tavoitteena oli saada kirjasta ensimmäinen versio valmiiksi siihen mennessä. Kirjoittaminen on tuntunut mukavalta projektilta, ja tekstiä on syntynyt helposti. Inspiraatio iskee kuitenkaan harvoin samana päivänä, kun olen blogia naputellut. Ehkä yksi kirjoitushomma kerrallaan riittää minulle. Siksi olen miettinyt, pitäisikö blogia alkaa lopetella jo tässä vaiheessa. Sen päätin jo kauan sitten, että töiden alkaessa tämä homma saa jäädä. Olen töissä koneella niin paljon, etten usko, että haluan kotona enää ruudun ääreen istua. Lisäksi Eevi aloittaa syksyllä jo eskarin, ja perheblogin pitäminen alkaa lasten kasvaessa ja lukijamäärien noustessa herättää minussa heidän yksityisyyteensä liittyviä kysymyksiä.

Blogin pitämisessä on tietenkin todella paljon hyvääkin. Osittain haluaisin vielä tämän kevään dokumentoida meidän elämää, kerätä muistoja. Valokuviakin tulee otettua aivan eri tavalla kuin muuten. Viimeisiltä vuosilta tuttu päättämisen vaikeus on taas iskenyt. Niinpä päätän olla päättämättä. Kirjoittelen kevään aikana jos ja kun siltä tuntuu. Hiljaisia viikkoja saattaa siis tulla lisääkin. Jos teillä on aiheita, joista haluaisitte vielä kevään mittaan kuulla minun kirjoittamanani, niin nyt on hyvä aika ehdottaa. Toteutan mielelläni kaikki mahdolliset toivepostaukset ennen blogin sulkeutumista.

1 2 3 74