Loppukesän kauniita hetkiä

Elokuu on mennyt hurjaa vauhtia. Kuukauteen on sisältynyt paljon pahaa mieltä ja huonoja fiiliksiä, mutta myös paljon iloa ja onnellisia päiviä. Olen ollut syksyn saapumisesta enemmän kauhuissani kuin koskaan, mutta toisaalta iloinnut elämän eteenpäin menemisestä ja tyttöjen edistysaskelista.

laituri

Viikko alkoi aika matalissa vesissä riidan vaikutettua minuun yllättävänkin voimakkaasti. Pikkuhiljaa fiilis on kuitenkin parantunut ja olen saanut itseni vakuutettua siitä, ettei minulla ole mitään hävettävää. Turhaan tässä minnekään koloon olin ryömimässä, pää pystyyn vaan. Asiaa auttoi suuresti saamani viestit ja tuki. Kiitos. <3

Loppuviikkoa kohden olotila on normalisoitunut. Eilen pidettiin hauskaa Muumimaailmassa, jossa Eevi viipotti vauhdilla omia teitään (ihan uutta), kävi juttelemassa Muumeille ja halimassa rohkeasti suosikkejaan. Vain noidan mökin hän kiersi kaukaa. Vivi puolestaan tuli käsi kädessäni noitaa ihmettelemään ja nyökytteli kovasti, kun hänelle tarjottiin Haisulin räkäsoppaa. Mörkö ja Hattivatit eivät pelottaneet kumpaakaan tyttöä, enkä voinut kuin nauraa kun seurasin, miten he teatterin penkeillä vääntelivät itseään jumppaliikkeisiin Pikku Myyn perässä.

Suuren ilon toi myös Eevin ensimmäinen kerhokerta ilman äitiä. Aamulla Eevi sanoi moneen kertaan, että jännittää ja oli erittäin hiljaista tyttöä, kun hänet Vivin kanssa aamulla leikkipaikalle veimme. Ei hän kuitenkaan vastaan laittanut kun lähdimme, ja autosta jo näin, että kerhotäti oli saanut hänet houkuteltua leikkimään. 2,5 tunnin kuluttua ovista syöksyi onnellinen tyttö, joka täynnä energiaa kertoi, että kerhossa oli ollut “superkivaa”. Hän oli saanut kaksi uutta ystävää, “toinen oli peeni ja toinen iso”, ja lauleli loppupäivän kerhossa opittua laululeikkiä. Ette uskokaan, miten hyvälle mielelle tällaisesta voi tulla! Ja millaista ylpeyttä tuntea. Ihanaa, että kerho vaikuttaa olevan oikea valinta Eeville tähän syksyyn!

Haluankin tältä kuulta muistaa haukkujen sijaan ne monet kauniit hetket, joita olemme saaneet kokea.

2v

vadelmat

vaari

Saako ryömiä koloon

Tiedättekö, minua ärsyttää ja masentaa edelleen. Se palikka minkä ajattelin olevan täydellisesti kunnossa, eli koti, onkin nyt kaikkea muuta. Tiedän kyllä, etten saisi antaa tällaisen pilata tuota fiilistä ja kai se tästä ajan kanssa helpottaa. Tällä hetkellä vaan on sellainen olo, että tekisi mieli karata maalle, hautautua jonnekin tai jotain.

Viikonlopun pelasti pikkuveli, joka kokkasi loistavaa ruokaa ja vietti kanssani kivan illan. Olin ajatellut viettää rentoa aikaa kotona, mutta en minä täällä tässä tilanteessa rentoutua pysty. Joten oli kiva päästä pois.

Olen yrittänyt keskittyä muihin asioihin ja ajatuksiin. Paino sanalla yrittänyt, ei nimittäin ole ollut kovin vahvaa suoristusta. Voisinkin joskus kirjoittaa riitelemisen ja konfliktitilanteiden kestämisen vaikeudesta. Uskon nimittäin sen olevan jonkin sortin luonnevika itsessäni…

Muihin aiheisiin. Eevillä alkoi tänään kerho! Herättiin jo ennen kahdeksaa, mikä on meille poikkeuksellisen aikaisin. Ehdittiin paikalle ajoissa ja päästiin kerhotoimintaan tutustumaan. Kaikki meni tosi hyvin, vaikka Eeviä aluksi jännittikin. Hän kuitenkin tykkäsi touhuta kerhotiloissa, leikkiä paria laululeikkiä ja tietty syödä eväitä. Perjantaina tulee todellinen testikerta, kun Eevi jää kerhoon itse. Toivottavasti kaikki menee hyvin! Iloinen yllätys oli se, että kerhossa oli monta suunnilleen saman ikäistä tyttöä, joten potentiaalia uusien ystävien löytämiselle on. Mukavan oloisia olivat muut äidit ja lapset.

paivakerho

Nyt tytöt ovat isillä päivän ja tulevat illalla kotiin. Minä lähden ostamaan synttärilahjaa kaverin lapselle, jotta pääsen jonnekin täältä. Joku saisi tulla potkimaan rohkeutta ja vaikka vähän vihaisuuttakin minuun. Kamala tossukka olen. Huoh.

Minne katosi kohteliaisuus, jatkoa seuraa

Edelleen lievästi sanottuna hankala ymmärtää, miksi aikuinen ihminen tahtoo tapella ilman mitään järkevää syytä blogiani kanavana käyttäen. Hänen pyynnöstään julkaisen tässä sähköpostiviestini hänelle, jonka laitoin hänelle eilen hänen suututtuaan blogipostauksestani sekä hänen vastauksensa. Toivottavasti Naapuri olette nyt tyytyväinen ja voisit antaa jo olla.

 

Hei,

tahdon vastata esittämiisi syytöksiin.

Pyydän vilpittömästi anteeksi, että asuntoonne on kuulunut laulua. Olisin toivonut, että olisitte kertoneet tästä heti, niin olisin voinut pahoitella teille suoraan heti silloin kun tämä tapahtui. Eilen hyvästelin ystävääni ulkona, enkä ymmärtänyt, että juttelumme kuuluu teille sisään. Tietenkin poistuimme pihastani heti, kun asiasta ilmoititte. En missään nimessä tahdo olla unirauhaanne häiritsemässä ja lupaan kiinnittää asiaan enemmän huomiota jatkossa.

Parkkiruutuanne en ole käyttänyt. Olen äsken laittanut viestin vielä kaikille henkilöille, jotka minulla autolla käyvät, jotta hekin nyt varmasti tietävät asian. Tulkaa jatkossa rohkeasti pimpottamaan jos näin vielä käy, niin tiedän mistä on kyse. Nyt asiaa on hankala korjata, koska en tiedä kuka on ollut asialla. Pahoitteluni joka tapauksessa.

Yritän parhaani mukaan vahtia lapsiani. Pyydän anteeksi, jos he ovat käyttäytyneet huonosti. Olen enemmän kuin valmis heitä torumaan jos he väärin tekevät (kuten sinäkin huusit lapsesi pois minun pihaltani), joten olisin kiitollinen jos voisit tällaiset tiedot minulle kertoa jos aihetta on. Vahdin lapsiani jatkossa tarkemmin.

Pukeutumiseeni tai “kekkalointiin” en sano muuta kuin sen, että minulla ei ole mitään tarvetta esitellä vartaloani taloyhtiön miehille. Vaatteeni saanen valita itse.

Toivon, että voimme jatkossa keskustella asioista heti niiden tapahtuessa ja reilusti kasvokkain. Kiitos.

Ystävällisin terveisin,

naapurisi

 

Ja tässä rouvan vastine:

Voin sanoa että en keskustele, enkä ota mitään pahoitteluita vastaan ennen kun korjaat blogiisi asian niin kuin se todellisuudessa on. Annoit ihan väärän kuvan lähettämästäni viestistä ja pyyhit pois komenttini jossa kerron asian niin kuin se on. Ja sitten tulet pyytelemään anteeksi tekojasi sähköpostiini. Raukkamaista. Enkä ole vielä keski ikää ylittänyt, enkä kärsi raskauskiloista, enkä myöskään ole seksiä vailla niin kuin ystäväsi kommentoivat. Olen ihan onnellisesti 31 vuotta mieheni kanssa yhdessä ollut ja 3 lapsen äiti ja onnellisia ollaan vieläkin. Enkä ole mitään vailla. Haluamme vaan elää omassa rauhassa omaa elämää ilman häiriöitä. Ja kateellinen en todellakaan ole, mistä olisin?

Lähetetty Windows Phonesta

 

Mihin katosi kohteliaisuus?

Piti naputella tänään loppuun kiva postaus Eevin sanoin mummalareissusta. Ottaa kuitenkin niin ankarasti päähän etten pysty. Tuntuu taas, että olisi aika sulkea koko blogi. Missä vaiheessa naapurikontaktit alettiin hoitaa blogin kommenttiosiossa? Tämän pitäisi olla minun harrastukseni, hyvän mielen paikka, eikä tuottaa pahaa mieltä ja ahdistusta.

Onko nykyään oikeasti ok kirjoittaa naapurille vihakirje blogiin? Miksi asiaa ei voi tulla kertomaan henkilökohtaisesti, kohteliaasti keskustellen? Olisin mielelläni keskustellut aiheesta kuin aiheesta ja ehdottomasti muuttanut käyttäytymistäni siten, että naapurit voivat omaa elämäänsä mahdollisimman laadukkaasti elää.

Mutta että avaudutaan blogissa muun muassa siitä, miten pukeudun. Useat perheet ovat kuulemma häiriintyneet siitä, miten kekkuloin puolialasti taloyhtiön miehille. Varmaan sanomattakin selvää etten ole ihan samaa mieltä. Olisin kuitenkin ollut aiheesta valmis keskustelemaan. Pahalta tuntuu. Itkettää ja harmittaa. Mukavana pitämäni taloyhtiö onkin täynnä kyräilyä ja takanapäin puhumista.

Minusta ei kuulu ennen kuin saan tämän fiiliksen katoamaan. En viitsi tulla tänne päivittäin peläten, että vihapostia on tullut lisää. Odottelen, että tullaan juttelemaan asiallisesti naamatusten, jos vielä sanottavaa on.

JA HEI, ONNEKSI on syksy, ei tarvitse minunkaan enää “kekkaloida” shortseissa ja pikkutopeissa. Tuulipuku kunniaan. Tahdon vielä lisätä: noudatan jatkossa ulkonaliikkumiskieltoa klo 22 jälkeen ja vahdin “pilttieni” jokaista liikettä. Parkkiruutuunne en astu pikkuvarpaallanikaan.

Adidas Streetwear

Pitkästä aikaa ehdotettu yhteistyö oli niin mieleinen, että sai minut välittömästi innostumaan! DefShop on saksalainen katu- ja urheilumuotiin erikoistunut verkkokauppa. Itselleni tämä oli aivan uusi tuttavuus, vaikka pikakyselyllä selvisi, että monille kavereille DefShop on jo tuttu. Myönnän pomppineeni innosta kun selasin kaupan vaate- ja kenkävalikoimaa. Olisin voinut tilata lähes minkä tahansa sivujen Inspiraatio-osiosta löytyneistä asukokonaisuuksista. Valikoimassa on urbaaniin tyyliin sopivaa vaatetta joka lähtöön.

adidasverkkatakki

Järkevä minä yritti ensin puhua sen puolesta, että tilaisin neuleita ja farkkuja syksyä varten. Päätin kuitenkin tilata tuotteita, joita eniten halusin, vaikkei niille niin suurta tarvetta olisikaan. Toisaalta, kyllähän tällaisille ihanuuksille varmasti käyttöä tulee nyt kun ne kaapista löytyvät!

adidas-katumuoti

Olen aina pitänyt Adidaksen urheiluvaatteista. Nämä on niitä fiilisjuttuja, joihin ei välttämättä ole järjellisiä perusteita. Olen kuitenkin aina valinnut Adidaksen Niken ja Puman ohi. Sekin on vielä tuoreessa muistissa, miten metsästin kokomustia Superstareja ja käytin niitä jatkuvasti monta vuotta. Kelpaisivat muuten edelleen jalkaan, jos vaan olisivat tallessa. En kuitenkaan päätynyt Superstareihin tällä kertaa, vaikka asiaa harkitsinkin. Tilasin sen sijaan mahtavan väriset lenkkarit, treenitrikoot, IHANAN verkkatakin ja korispaidan. Verkkatakki ja trikoot ovat päässeet jo käyttöön kotona ja lasten kanssa ulkoillessa, ja lenkkarit todettu mukaviksi jalassa hölkkälenkillä.

adidas-korispaita

adidas-lenkkarit

defshop-kokemuksia

Pisteet DefShopille ystävällisestä ja nopeasta asiakaspalvelusta sekä pikaisesta toimituksesta. Tilausprosessi oli yksinkertainen ja sujuva. Pidin myös 24h-Diilit-ideasta ja laajasta Outlet-osiosta. Sieltä vaan omia Adduja tai muuta kivaa bongaamaan!

1 2 3 63