Perhekuvaus, Turku

Voi että, nyt on ihanimpia kuvia ikinä! Pääsimme Eevin ja Vivin kanssa blogiyhteistyön merkeissä studiokuvaukseen. Ajankohta ei olisi voinut olla sopivampi! Tytöistä on viimeksi otettu kuvat studiossa, kun Vivi täytti yksi. Silloin saimme Vivistä hyviä otoksia, sisaruksista yhdessä emme oikein mitään. Tällä kertaa tavoitteena oli saada nätit kuvat molemmista erikseen, tytöistä kahdestaan ja meistä kaikista kolmesta yhdessä.

Valokuvaamo KUVAKAS sijaitsee Turussa, lähellä keskustaa. Perille oli helppo löytää, ja auton sai parkkiin aivan upean vanhan rakennuksen viereen. Studio itsessään oli tilava ja valtavan kaunis lautalattioineen ja tiiliseinineen. Tiesin jo tilan nähdessäni, että kuvista tulee upeita. Teimme yhteistyötä tyttöjen naurattamisessa, ja Eevistä saatiin niin paljon hienoja otoksia, että tuli vaikeuksia valita parhaat.

studiokuvaus_turku

lapsikuvaus

lapsikuvaus_turku

Vivi oli paikasta innoissaan ja hyppi ympäri studiota. Harmi vaan, ettei hän malttanut oikein olla paikoillaan. Pieneksi hetkeksi hänet sai houkuteltua jonnekin istumaan, mutta sitten jatkui tohina. Kuvaaja sai olla kärppänä nappaamassa kuvia, mutta onneksi saatiin useampia kauniita otoksia Vivistä myös.

2v_kuvaus

2v_kuva

Sisaruskuvien ottaminen oli hikistä puuhaa. Vivi yritti villitä Eeviä leikkimään, kaatumaan maahan ja sitä rataa. Aika humoristista materiaalia siis tuli, mutta ihanalla tavalla tyttöjen luonne näkyy kuvissa! Viimeisenä yritimme ottaa perhekuvia, mutta siinä vaiheessa Vivi oli jo sitä mieltä, että ihan liikaa on kamera laulanut. En halunnut lähteä väkisin yrittämään, ja tyydyimme niihin pariin otokseen, jotka kuvaaja ehti napata. Lapsi- / perhekuvaukseen varataan yleensä noin 45 minuuttia, joka sitten joustaa kuvattavien jaksamisen mukaan. Meillä meni suunnilleen tuo aika rupattelut mukaan luettuina, ja todella hienoa jälkeä saimme aikaan!

sisaruskuvaus_turku

perhekuvaus_turku

Aion hyödyntää kuvia joululahjoissa. Varsinaisia joulukortteja minulla ei ole ollut tapana lähettää, mutta jouluna olen antanut kuvapaketit läheisille sukulaisille ja kummeille. Nyt on kauniit ja laadukkaat kuvat, joita voi hyvillä mielin lahjoittaa. Yhteistyö kuvaaja-Arton kanssa sujui loistavasti, ja hän toimitti kuvat nopealla aikataululla. Voin lämpimästi suositella KUVAKASTA elämän tärkeiden hetkien ikuistamiseen. Joulupaketteihinkin ehtii nopeasti tilaisuuteen tarttuessaan kuvia vielä tilaamaan, eli ei muuta kuin aikaa varaamaan!

sisaruskuva_turku

Blogini lukijana saat L-kokoisen kuvauspaketin S-paketin hinnalla! Mainitse minut (Lempiblogi) aikaa varatessasi, niin hyödynnät tämän 40€ arvoisen alennuksen. Tarjous on voimassa 28.2.2017 saakka.

Yhteistyössä Valokuvaamo KUVAKAS.

lahjakortti_valokuvaus_turku

Tavallisena tiistaina

Makoilen pakkasulkoilun ja lihamurekelounaan jälkeisessä horroksessa sohvalla. Minulla on tärkeä tehtävä – taputus. Olohuoneen ja keittiön väliä juoksee pieni kilpajuoksija. Hän osaa itse laskea yksi, kaksi, kolme, NYT vaikkei hänellä sanoja vielä olekaan. Lähtöasentokin on varsin vakuuttava. Vauhti on niin kova kuin pienistä jaloista lähtee. Päässä kilpaurheilijalla on kirkkaanpunainen fleecepipo, joka tuo mieleeni tontun, ja valkoinen kaulaliina. Kädessä hänellä on puinen löylykauha, joka on jo monta viikkoa päässyt mukaan kaikkiin puuhiin. Pian on juoksijan lepoaika, sinnekin kauha pääsee mukaan. Mutta ensin juostaan vielä vähän.

Isompi tyttö on tehnyt esiintymislavan sohvatyynyistä. Hän on pukeutunut mekkoon, kissalaukkuun ja mustaan, neulottuun hiuspantaan. Hänen esityksessään pieni tyttö etsii toisessa maassa ystäviään. Leikkejä yhdistää taputukseni, joka kuuluu olennaisena osana juoksukilpailuihin ja teatteriesityksiin.

Kilpajuoksija käy suikkaamassa äidille suukon ja siirtyy sitten imeskelemään verhon narua. Punainen pipo lentää nurkkaan, ja äänistä päätelleen juoksija on muuttunut apinaksi. A-u-a-u.
Teatteriesityskin on päättynyt. Esiintyjä hakee halin kolautettuaan polvensa. Seuraava leikki on vauvan hoitaminen.

Olen edelleen väsynyt viikonlopusta. Se tässä ärsyttää. Kivastakin tekemisestä väsähtää kovasti. Väsyneenä päässä pyörii monia ahdistavia ajatuksia, joista ei tunnu olevan ulospääsyä. Arjen leikit ja touhut tyttöjen kanssa saavat kuitenkin keskittymään hetkeen. He ovat niin kovin suloisia, helliä ja rikkaita mielikuvitukseltaan. Päätän, että päikkäreiden jälkeen leivomme pipareita. Yhteinen glögihetki omien rakkaiden kanssa, mikä sen parempaa.

lapsi5vblogi

perheblogi

piparien_koristelu

sokerimassa

lapsiblogi

Illalla he lähtevät isin luokse yhdeksi yöksi. Tekee hyvää levätä, niin jaksaa taas paremmin. Toisaalta en yhtään tahtoisi olla ilman heitä. Yksinhuoltajuuden dilemmoja.

HIRVIän kiva viikonloppu

Tuli todettua, että Turusta Kokkolaan ON pitkä matka. Takamus puutuneena ajettiin sinne suuntaan perjantaina ja lauantaina heti aamusta takaisin. Kiva oli nähdä, mistä ystävä on kotoisin! Se mitä ei ollut kiva nähdä, oli hirvi. Läheltä piti -tilanteet kyllä säikyttävät joka kerta yhtä kamalasti. Loppumatka olikin sitten hyvä heittää erittäin väsynyttä läppää siitä, miten oli niin “hirviä” reissu.

topshop

6,5 tuntia kestäneen matkustamisen jälkeen tein pikaisen kiepin kotona ja lähdin viettämään samaisen ystävän kanssa pikkujouluja. Asukriisi iski ennen lähtöä. Vaatevarastosta meni kaksi mekkoa ja kaksi paitaa kirppiskassiin, kun totesin, että ne ovat jo aika vanhoja ja lisäksi pussittavat niin, ettei edukseen ole vaate eikä vartalo. Kuvassa oleva Topshopin mekkokaan ei päässyt päälle, koska se oli niin MUSTA. Onneksi kaverin kaapista löytyi lainattavaa ja näytin lopulta joulukuusenkoristeelta kulta-valkoisessa mekossa. Oli kiva fiilis kimallella, kun yleensä väriskaalani on musta-harmaa-valkoinen-tummansininen… Illan aikana oma läppä oli poikkeuksellisen huonoa, laitetaan aivot väsyttäneen ajomatkan piikkiin. Mutta hauskaa oli! Lähdettiin vielä neljän hengen porukalla pariksi tunniksi tanssimaan.

Tytöt tulivat tänään jo hyvissä ajoin kotiin, joten onneksi ei tullut liikaa juhlittua. Heille kuuluu hyvää myös. Huomenna mennään pitkästä aikaa ilman aikataulua ulkoilemaan ja leivotaan torttuja. Tällä viikolla aion kaivaa joulukoristeetkin esiin, niin saadaan tyttöjen kanssa nauttia niistä mahdollisimman kauan.

perheblogi

Ruokavaliolla parempaa fiilistä

Kehokuurista on aikaa jo huimat kahdeksan kuukautta. Yhtä radikaaleihin toimenpiteisiin ei ole sen jälkeen ollut tarpeen ryhtyä, sillä tulokset ovat pysyneet mukavasti. Yhden viikon mittaisen puhdistautumispätkän pidin pari kuukautta sitten lähinnä kuurilla olleen läheisen tueksi. Ja hyväähän se taas teki kropalle. Varsinkin, kun liikunta on kesän tennisvuoron päätyttyä jäänyt kokonaan.

cellreset

Painoni putosi kuurilla viisi kiloa. Lyhyessä varressa se on paljon ja näkyy kaikessa, vaatekoosta omaan olotilaan. Kuvassa olevat valkoiset farkut ovat sellaiset, joista vielä ennen CellRESET-kuuria tursusin kyljistä ja vatsan kohdalta pahasti ulos. Nyt ne ovat sen verran tilavat, että vaatisivat vyön. Välillä tuntuu, että olen jotenkin huijannut, kun kuukauden kuurilla pääsin tavoitteisiini ilman että teen sen jälkeen mitään. Aikaisemmin parinkin kilon laihduttaminen on tuntunut puolimahdottomalta ja vaatinut hurjan määrän työtä liikunnan muodossa.

Uskoisin, että olen nyt löytänyt ne minulle sopivat keinot pysyä fyysisesti hyvässä kunnossa. Pidän kaksi vähähiilihydraattista päivää viikossa. Minulla se käytännössä tarkoittaa sitä, etten syö niinä päivinä leipää lainkaan ja jätän ruokailuissa pastan / riisin / perunan ottamatta. Paljon tulee tehtyä salaatteja ja munakkaita. Kaksi päivää viikossa on aika vähän, mutta tuntuu silti riittävän. Aamiaiseksi syön joka päivä itse valmistamaani probioottijogurttia. Kahvia juon kohtuudella, yleensä vain aamu- tai aamupäiväkahvin. Vettä menee 1,5-2 litraa päivässä. Lisäksi terveellistä ruokavaliota ovat tukemassa aineenvaihduntaa edistävät tuotteet, eli yksi vitamiinijuoma aamulla ja toinen illalla.

En missään nimessä sano, että vartaloni olisi nyt niin hyvä kuin se voi olla. Lisäämällä liikuntaa saisin varmasti vielä paremman näköisen varren ja terveellisemmät elämäntavat. Mielestäni olen kuitenkin rohkaiseva esimerkki siitä, että ilman hurjia urheilusuorituksiakin on mahdollista päästä hyviin tuloksiin ainoastaan ruokailutottumuksia muuttamalla.

sushiturku

Välillä pitää tietenkin saada mättää hyvillä mielin vaikka lempiruokaani sushia ja jälkiruoaksi suklaata. Joulukuussa tulee varmasti herkuteltua tavallista enemmän, enkä aio sellaisista asioista paineita ottaa. Jos tuntuu, että alkaa turvottaa ja olo menee tukalaksi, voin aina tehdä vaikka viikon kuuriohjeilla uudelleen. Se onkin loistava aloitus uuteen vuoteen, jonka haluan viettää fyysisen olotilani suhteen yhtä hyvillä fiiliksillä kuin tämä vuosi on kuurin jälkeen mennyt. Jos pieni kilojen karistus tai muuten vaan parempi fyysinen olo houkuttaa, niin olehan yhteyksissä, autan sinut alkuun!

Muita kuulumisia kirjoittelen viikon lopulla. Lähden huomenna “pienelle” road tripille Kokkolaan. Turkuun ajelen ystävän kanssa takaisin heti lauantaina ja illalla vietetään pikkujouluja. Ruokavaliossa siis suklaata, glögiä ja viiniä, mutta ei se mitään. Ollaan sitten taas järkevämmin ensi viikolla!

Isojen tyttöjen reissu

Ei me minnekään neuvolaan päästy! Terveydenhoitaja oli sairaana, ja aika siirtyi ensi viikolle. Tajusin uuden ajan vastaanotettuani, että minulla on silloin pakollinen meno ja tytöt ovat isällään. Hän saa siis mennä heidän kanssaan homman hoitamaan. Minun ei auta kuin jännittää kaukaa! Jään ilman influenssapiikkiäkin tällä kertaa, mutta pääasia tietenkin, että tytöt on rokotettu.

Pääsimme neuvolan peruunnuttua osallistumaan perhekerhoon. Siellä oli tällä kertaa kaikki vakikävijät paikalla, joten meitä oli huikeat kolme äitiä lapsineen! Seurakunnan tätejä oli parhaimmillaan paikallaan viisi, joten hienosti saivat lapset huomiota. =D Tykkään kyllä kovasti tuosta kerhosta. Siellä on todella hyvä ohjelma, varsinkin muskari ja askartelut. Joka kerta saadaan kahvitella lasten leikkimisen lomassa ja jos ei lapsikavereita ole paikalla, niin ainakin on tätejä, jotka ovat kovasti tyttöjen mieleen.

Suoraan kerhosta ajelimme Keski-Suomeen. Eevi ja Vivi olivat molemmat reissusta kovasti innoissaan ja ajomatka meni hyvin. Vivi nukahti päikkäreille vartti ennen kuin oltiin perillä, mutta jaksoi siitä huolimatta päivän hienosti. Vietimme pari mukavaa päivää mummalassa ja ehdimme rakentaa pari lumiukkoakin, ennen kuin kaatosade vei kaiken lumen mennessään.

nameit_toppa

Päätin jo viime kesänä kun Eevi pääsi tutustumaan pikkuserkkuunsa, että teemme vielä tänä vuonna reissun Jyväskylään. Tänä viikonloppuna reissun aika viimein koitti. Eevi oli kovasti odottanut “isojen tyttöjen reissua” ja oli aivan täpinöissään. Hän pakkasi Frozen-reppuunsa leluja, kirjoja ja piirustusvälineitä. Vivi jäi hymy huulilla heiluttamaan ikkunasta mumman ja vaarin kanssa, kun me lähdimme. Haimme matkalla kaupasta matkanamit. Eevi sai ensimmäistä kertaa oman karkkipussin (Lauantaipussi) ja totesi autossa silmät lautasen kokoisina, että “kiitos äiti, kun sain näin paljon”. Matka menikin leppoisasti molempien mutustaessa eväitään.

Vietimme lauantai-illan veljeni ja hänen vaimonsa luona. Eevi oli heidän luonaan ensimmäistä kertaa, enkä minäkään mitenkään liian usein ole kyläilemään päässyt! Oli ihanaa viettää aikaa perheen parissa. Yö meni rauhallisesti, ja aamulla lähdimme intoa puhkuen serkkuni luokse. Tytöt muistivat toisensa kesän jäljiltä ja leikit alkoivat heti. Annoimme tyttöjen leikkiä rauhassa ja vaihdoimme kuulumisia. Oli myös ihana nähdä serkun toista lasta, pientä suloista 1-vuotiasta!

Kylässä olisi viihtynyt vaikka koko päivän, mutta iltapäivällä lähdimme ajelemaan takaisin mummalaa kohti, kun vaivasi jo kova ikävä perheen pienintä jäsentä kohtaan. Hänellä oli mennyt kaikki hyvin, mutta ikäväkin oli ollut. Sen huomasi pusujen ja halien määrästä, mitä Eevin kanssa saimme. Tuntui vähän hassulta lähteä yökyläilemään ilman Viviä, mutta kyllä tämä oli win-win. Vivi sai mummalta ja vaarilta 100% huomiota, ja Eevi pääsi tekemään jotain äidin kanssa kahdestaan. Vivin kanssa vietän aikaa useita tunteja viikossa kaksin kun Eevi on kerhossa, mutta Eevin kanssa kahdenkeskistä touhuamista on vähemmän.

Nyt istuskelen sohvannurkassa hiljaisessa talossa. On hyvä mieli. Oli kiva idea tehdä reissu tärkeiden ihmisten luo ja viettää aikaa Eevin kanssa kahdestaan. Hän oli loistavaa reissuseuraa. Hymyilyttää, kun mietin paluumatkaa. Oli jo pimeää, ja lauloimme kovaan äänen radion mukana suomipoppia. Kunnes matkaseura sammahti istuimeensa.

1 2 3 68