Vierailu Valkeakoskelle

En ole ex tempore -ihminen. Tahtoisin olla, mutta usein toiveeni siitä että tilanne on “hallinnassa” estää hetkeen tarttumisen. Kuitenkin välillä, kun suunnitelma on tarpeeksi hyvä eikä muuta sovittua menoa ole, tuntuu hetkeen tarttuminen loistavalta idealta.

Tällä viikolla kävimme Valkeakoskella mökkeilemässä. Menimme tyttöjen ja äitini kanssa leirintäalueelle, jossa olimme myös tasan kaksi vuotta sitten, kun Vivi oli pienenpieni vauva. Silloin reissuun ajoi tylsistyminen ja toisen vanhemman jälleen kiireinen viikonloppu. Kaipasin pois omasta kodista ja yksinäisyydestä, ja teimme mökkireissun Valkeakoskelle, joka oli sopivasti puolessa matkassa meiltä ja äidiltäni.

Tällä kertaa Valkeakoskelle houkutti Amerikan serkun juoksukisat. Oli todella mukavaa nähdä sukulaisia. Meidän suku on pieni ja tuntuu tärkeältä, että tytötkin tapaavat kaikkia mahdollisia läheisiä, joita mahdollista tavata on. Juoksukisoissa oli hauskaa. Vivi tykkäsi kiipeillä katsomoa ylösalas ja Eevi kannusti kovasti juoksijoita ja seurasi, kuka voitti. Niin, ja tietenkin eväät kuuluivat retken kohokohtiin.

jarvisuomi

kesaretki

maisema

Mökillä nautimme järvimaisemista ja seikkailusta. Pieneen mökkiin ei tullut vesi ollenkaan ja muutenkin oli aika eksoottista. Yö oli lievästi sanottuna vähäuninen ja noin jotain mainitakseni, Vivi löytyi aamulla kerällä nukkumasta hirsimökin lattialta.

valkeakoskicamping

Eilen luovutin reissusta väsyneet tytöt isälleen. Sieltä on kuulunut suuria uutisia: Eeviltä irtosi alahammas! Juttelin hänen kanssaan puhelimessa, ja hän odottaa kovasti että pääsee esittelemään hammasta minulle. Olen luvannut hänelle rahan jokaisesta hampaasta, ja potin ollessa tarpeeksi suuri menemme lelukauppaan, josta hän saa valita jotain itselleen. Keijusta en ala puhumaan, koska siitä seuraisi liian vaikeita kysymyksiä, kuten “äiti, sinä sanoit, että keijuja on vain saduissa”.

Viime yö piti viettää leväten, kun yö Valkeakoskella oli niin huono. Kymmeneltä menin kiltisti sänkyyn, mutta pahaksi onneksi äidin mukanaan tuoma kirja veti mukanaan ja oli pakko lukea se loppuun. Seurauksena oli lyhyt yö, sillä tänään oli ohjelmassa aamupäivällä brunssi ystävän kanssa, josta menin veljen luokse hierontaan. Tarkoituksena oli mennä nyt illalla aikaisin nukkumaan, mutta se taitaa jäädä, kun sovin juuri brunssikaverin kanssa, että lähdetään vielä jokilaivoille. Ihanaa viikonloppua kaikille teille myös!

Kaksi kaunista

Elämä ei mennyt niinkuin kuvittelin. Olen ollut “yksin” jo puolitoista vuotta. Yksin lainausmerkeissä, koska en kuitenkaan ole ollut hetkeäkään yksin. Minulla on perhe, jota en vaihtaisi mihinkään maailmassa.

Tytöt ovat olleet viime viikkoina paljon kesäreissussa ja se on vahvistanut entisestään onnentunnetta, jota koen heidän kanssaan ollessani. Rakastan heitä aivan valtavasti, hassuja pieniä tyttöjäni. Niitä hetkiä, kun mikään ei ahdista, on entistä enemmän. En tiedä tulevasta mutta tiedostan, miten kiitollinen saan olla juuri tästä hetkestä. On ollut suuri siunaus, että olen saanut olla kotona tyttöjen kanssa nämä vuodet. Varsinkin uudessa elämäntilanteessa on ollut tärkeää, että olemme saaneet olla yhdessä.

sisarussuhteet

Onni tulee tavallisista asioista: tyttöjen jutuista, leikeistä ja hassutteluista, yhteisistä ruokahetkistä. Siitä kun näen heidän oppivan uutta tai nauravan. Eilinenkin oli varsin tavallinen päivä, mutta silti täynnä pieniä kivoja hetkiä. Kävimme Seikkailupuistossa kavereiden kanssa ja tytöt tykkäsivät hurjasti silitellä vuohia, hyppiä pomppulinnassa ja syödä jätskiä. Illan vietimme ulkona mustikoita keräten ja leikkien. Eevi sanoi olevansa “rättipuhki”, mutta onnellinen.

muotokuva

2v

Vivi meni nauraen ja lentosuukkoja lähetellen nukkumaan ja ymmärsin, että pientä ponnaripäätä (VIIMEIN saan laittaa hänen hiuksiaan!) ei ollut harmittanut kertaakaan koko päivänä. Hän oli touhuillut vaikka mitä, hassutellut, laulanut ja nauranut. Siinä se, onni joka on kantanut tänäänkin kokonaisen päivän, vaikka tytöt ovat isällään. Huomenna aamulla nähdään taas!

Itsekseen: onnellinen loppu

Tämä oli niitä aamuja, kun olisi tehnyt mieli jäädä peiton alle. Uutiset maailmalta järkyttivät, suututtivat ja tekivät surulliseksi heti aamulla. Tunnelmaan sopien vettä on satanut kaatamalla koko päivän. Hetkeksikään ei ole uskaltanut jäädä märehtimään, ettei masennus iske oikein kunnolla. Pakkasin kirpparikamat autoon ja kävin laittamassa kaksi myyntipöytää kuntoon, tein suuret kauppaostokset ja ruokaa (Lindströmin pihvejä ja uunijuureksia) valmiiksi huomiselle. Loppuajan olen pyörinyt ympäri kämppää miettien, että mitä sitä seuraavaksi tekisi.

Onneksi olen tällä viikolla löytänyt takaisin rakkaan harrastuksen, lukemisen, pariin. Alkuviikolla mummalassa sain yhden tätini kirjan luettua ja nappasin toisen mukaan Turkuun. Valitsin jälleen ruotsalaisia dekkareita. Ne ovat jotenkin uskottavampia kun eivät tapahdu ihan naapurissa. Valittavana olisi ollut myös suomalaisen kirjailijan kirja, mutta jotenkin se ei vaan kuulosta uskottavalta kun takakannesta lukee että “sarjamurhaaja riehuu Jyväskylässä”. Tiedä sitten mistä se johtuu. Joka tapauksessa nautiskelin eilen kirjan numero kaksi kanssa ulkona auringossa ja makasin huomaamattani melkein viisi tuntia. Kirja vei niin mukanaan. Onnistuin käräyttämään takapuoleni, mutten onneksi pahasti. Oli mukava saada väriä muuallekin kuin sääriin ja käsivarsiin.

selfie

Tälle päivälle löysin kirjan omista lukematta jääneistä hankinnoistani. Sekin on ruotsalaisen kirjailijan teos. On kiva lukea pitkästä aikaa ruotsiksi ja tuokin kirja on vetäissyt mukaansa aivan täysin. Pitääkin ottaa tavaksi taas lukea iltaisin ainaisen ruudun tuijottamisen sijaan, se saa unenkin paremmin tulemaan. Olen sillä lailla nössö, että kaipaan sekä kirjoihin että elokuviin onnellista loppua. Vaikka tarinan aikana käy vaikka mitä jännää ja kamalaa, on kiva loppuun pääsemisen jälkeen huokaista, että vau, onneksi kaikki päättyi hyvin. Viimeksi kun luin hyvän kirjan, meni kokemus aivan pilalle, kun lopussa päähenkilölle kävi huonosti. Tyyliin “Maj-Britt liukastui rappusissa, löi takaraivonsa ja kuoli”. The END. Ei jäänyt kovin huikea fiilis, vaan lähinnä pöllämystynyt olo.

Huomenna ei tarvitse enää ravata toimettomana ympäri kämppää. Tyttöjen kanssa ei nimittäin todellakaan ole vapaa-ajan ongelmia, ei hetkeäkään. Tämä hetkellinen tylsistyminen teki varmasti hyvää. Ja vielä parempaa on tehnyt tytöille parin päivän bondaamisaika isovanhempien kanssa. Minusta on ihana nähdä, miten he ovat pienestä asti luoneet lämpöiset, läheiset ja luottavaiset välit molemman puolen isovanhempiinsa. Se on jo nyt suuri rikkaus heidän elämässään.

Ruisrock 2016, päivä 2

Olihan se, kaikkea mitä olin toivonut: aurinkoa, rockia, ystäviä ja hyvää mieltä. Heräsin lauantaina vasta kahden maissa, kun perjantaina meni aamuyöhön. Vähän meinasi laiskottaa, mutta ystävät saivat innostumaan toisesta festaripäivästä. Sää oli niin huippu, ettei vaan voinut jäädä kotiin hannaamaan. Sain vetää päälle edellisellä viikolla hommatun festariasun. Sandaalit jätin kyllä kotiin ja laitoin edellisenä päivänä hyvin palvelleet conssit jalkaan. Asun toppi oli mielestäni tosi kiva! Sen juju on avoin selkä.

shortsiasu

croptop

Pienten käynnistymisvaikeuksien jälkeen päästiin kuin päästiinkin vielä Ruissaloon. Viikonlopun rankin osuus oli ehdottomasti pyöräily. Aika naisia, kun vedettiin yli 60 kilometriä viikonlopun aikana! Taisi myös olla ensimmäinen kerta, kun olen loistavilla fiiliksillä mennyt kaksi festaripäivää putkeen. Juhlakunto vaan kasvaa kun ikää kertyy. 😉

turunlinna

Lauantain kohokohta oli Vesalan keikka. Tykkäsin kovasti. Ja tietenkin kauempaa tulleen ystävän näkeminen. Hyvänä kolmosena yöllinen pizza.

ruisrock

Eilinen me maattiin parvekkeella aurinkoa ottaen. Aikalailla täydellinen kesäviikonloppu! Nyt on hyvä pakata laukut ja lähteä tyttöjä hakemaan. On ollut tosi kova ikävä. Tunti enää niin pääsen halaamaan heitä. Me ajellaan tänään Keski-Suomeen, josta tulen sitten huomenna tai keskiviikkona yksin takaisinpäin. Tytöt saavat olla pari yötä mumman ja vaarin kanssa. Ikävä tulee taas, mutta keskitytään positiiviseen: tytöillä on varmasti huippua ja itse saan muutaman rästihomman tehtyä rauhassa.

Hei, kiitos vielä J&J lipuista, oli aivan mahtavan huikea viikonloppu, joka tuli todella tarpeeseen! <3

Ruisrock 2016

Hengissä ollaan! Oli mainio rockin 1. päivä! Aloitettiin fiiliksen haku ystävän kanssa rennosti aurinkoisella parvekkeella loikoillen ja lähdettiin iltapäivällä pikkuhiljaa ajelemaan kohti Ruissaloa. Ihanaa kun sää suosi! Kova tuuli oli kuitenkin sen verran viileä, että festaritoppi jäi pukematta ja yöllä vedin farkutkin päälle. Päätettiin pyöräillä festareille tunnelman vuoksi, ja myös siitä syystä, että pyörällä pääsi yöllä kaikista nopeiten takas kotiin. Nyt huutaa reidet hoosiannaa, mutta mieluummin reidet kuin pää! 😀

festariasu

shortsit

Oli kiva nauttia matkasta rauhalliseen tahtiin ja ottaa muutamat tauot iloisen festarikansan keskellä. Porukkaa oli paljon liikenteessä, joten tuttuihin ei kamalasti törmätty, mutta tutustuttiin kyllä uusiin ihmisiin. Yleensä Ruissi on mennyt yleisessä häröilyssä, mutta tällä kertaa käytiin jopa katsomassa pari keikkaa. Apulanta ja Antti Tuisku olivat tunnelmanluojia, Kelis ei niinkään.

lettikampaus

Yöllä sotkettiin kavereiden kanssa kamalaa tahtia kotia kohti. Pyöräily ei enää neljältä ollut niin suuri nautinto, matkaakin tyyliin 15 kilometriä, joista ensimmåiset viisi meni ihmisiä ojan kautta ohitellen. Nyt hörpin aamukahvia ja yritän saada itseni ylös sohvalta ja valmistautumaan toiseen ja viimeiseen festaripäivään. Kuka tulee kiinnittämään moottorin pyörän perään..?

1 2 3 61