Hiljainen viikko

Pahoittelut viikon hiljaisuudesta. Minulla on yksi erittäin suuri heikkous tässä blogin kirjoittamisessa. Tai siis varmaan montakin, mutta tämä on se, joka hiljentää blogin välillä. Kun meneillään on jotain, mistä en syystä tai toisesta voi / tahdo blogiin kirjoittaa, en osaa kirjoittaa mitään. Siis silloin, kun pään sisällä myllertää jonkin asian johdosta, mutten voi helpottaa myllerrystä kirjoittamalla tänne. Tuntuu aivan mahdottomalta kirjoittaa jotain diipadaapaa päivän tapahtumista, jos mieli on aivan muualla. Yleensä tällaiset jutut on jotain negatiivista ja pahaa oloa tuottavia, mutta sama pätee kyllä iloisiinkin juttuihin, joita ei syystä tai toisesta voi täällä hehkuttaa.

Ihan kunnossa kaikki täällä siis on. Olen tässä muiden asioiden ohella pohdiskellut myös blogin jatkoa. Palaan töihin kolmen kuukauden kuluttua. Tavoitteena oli saada kirjasta ensimmäinen versio valmiiksi siihen mennessä. Kirjoittaminen on tuntunut mukavalta projektilta, ja tekstiä on syntynyt helposti. Inspiraatio iskee kuitenkaan harvoin samana päivänä, kun olen blogia naputellut. Ehkä yksi kirjoitushomma kerrallaan riittää minulle. Siksi olen miettinyt, pitäisikö blogia alkaa lopetella jo tässä vaiheessa. Sen päätin jo kauan sitten, että töiden alkaessa tämä homma saa jäädä. Olen töissä koneella niin paljon, etten usko, että haluan kotona enää ruudun ääreen istua. Lisäksi Eevi aloittaa syksyllä jo eskarin, ja perheblogin pitäminen alkaa lasten kasvaessa ja lukijamäärien noustessa herättää minussa heidän yksityisyyteensä liittyviä kysymyksiä.

Blogin pitämisessä on tietenkin todella paljon hyvääkin. Osittain haluaisin vielä tämän kevään dokumentoida meidän elämää, kerätä muistoja. Valokuviakin tulee otettua aivan eri tavalla kuin muuten. Viimeisiltä vuosilta tuttu päättämisen vaikeus on taas iskenyt. Niinpä päätän olla päättämättä. Kirjoittelen kevään aikana jos ja kun siltä tuntuu. Hiljaisia viikkoja saattaa siis tulla lisääkin. Jos teillä on aiheita, joista haluaisitte vielä kevään mittaan kuulla minun kirjoittamanani, niin nyt on hyvä aika ehdottaa. Toteutan mielelläni kaikki mahdolliset toivepostaukset ennen blogin sulkeutumista.

Salilla ensimmäistä kertaa

Tänään sain monta vuotta tauolla olleen kuntosaliurani käyntiin uudelleen. Sali oli vanha tuttu vuosien takaa, mutta paljon oli muuttunut. Mukana olisi esimerkiksi pitänyt olla oma lukko pukuhuoneen kaappiin… Eipä ollut, mutta pääsin kuitenkin onneksi vaatteeni vaihtamaan ja treenaamaan. Salilla oli ihanan rauhallista. Sunnuntai taitaakin olla se viikon rauhallisin päivä. Täytyy pitää se mielessä ja ottaa lapsivapaisiin viikonloppuihin tavaksi mennä sunnuntaisin treenaamaan ja vaikka infrapunasaunaan rentoutumaan.

Tein nyt ensimmäisellä kerralla suht kevyen treenin: pitkät alkulämmittelyt ja 20 minuuttia lihaskuntoa. Paljoa ei tällaisen tauon jälkeen vaadittu, että jalat menivät muussiksi ja lihakset tärisivät. On tuollainen varsinainen treenaaminen kuitenkin niin eri asia kuin hyötyliikunta, vaikka ihan hyvässä kunnossa fyysisesti koenkin olevani.

Kolmen kuukauden salipuristus alkoi siis tästä. Varsinaisia tavoitteita tälle treenijaksolle minulla ei ole. Tietenkin toivon liikunnan mukanaan tuomaa hyvää oloa ja pientä kiinteytymistä kesän shortsikelejä varten. Painossa ei pudotettavaa ole, varsinkin nyt, kun viimeisimmästä parin viikon kehokuurista on niin vähän aikaa. Olen myös onnistunut syömään pääsääntöisesti järkevästi kuurin jälkeenkin. Olen jättänyt vehnän kokonaan pois ruokavaliostani, ja sen mukana on kadonneet iltaturvotukset ja muut epämiellyttävyydet.

Haluaisin kuntoilla pari kertaa viikossa. Sen enempään en usko pystyväni ilman, että joutuisin pakottamaan itseni sinne väkisin. Olisi kiva, että salilla käyminen tuntuisi mukavalta, eikä pakkopullalta. Nyt yritän kerätä rohkeutta mennä tiistaina jollekin ryhmäliikuntatunnille. Olisi niin täydellistä, kun joka tiistai olisi lapsivapaana iltana tunti, johon mennä. Kun vaan uskaltaisin mennä yksin kokeilemaan, vaikka tunnit ovat ainakin nimeltään kaikkea muuta kuin mitä olen tuolla aikaisemmin tehnyt. Sitten tuon tiistain lisäksi voisi käydä kerran viikossa salilla sillain, että tytöt ovat mukana. Salille menemisen kanssa on se hyvä, ettei tarvitse olla juuri tietyllä kellonlyömällä paikalla, ja olen myös lähellä, jos tytöt tarvitsevat minua.

Kyselin samalla lapsiparkista infoa tulevia käyntejä varten. Sinne ei tarvitse varata paikkaa etukäteen, ja tilaa on kuulemma aina. Kiireisintä on lauantaisin aamupäivällä, joten silloin jätän salikäynnit lasten kanssa väliin. Tiedän tyttöjen tykkäävän lapsiparkissa olemisesta enemmän silloin, kun on tilaa olla ja touhuta. Sama pätee itseenikin siellä salin puolella. Mieluummin treenaan puolityhjässä huoneessa kuin ähkin kylki kyljessä.

Taivaallista laulantaa

Musiikki on välillä niin taivaallista. Kotipaikkakunnan tyttö Saara veti aivan käsittämättömän upeasti tänään Voice of Finlandissa! Olen aivan fiiliksissä täällä. Kuulosti UPEALTA! Ja draamaakin oli sen verran, että ehdin parin minuutin sisään liikuttua, raivostua, riemastua ja liikuttua uudelleen. Olisipas siistiä mennä Logomoon katsomaan Saaraa livenä. Tämä oli telkkarin välityksellä niin kaunista, etten osaa edes kuvitella, millaiset fiilikset heräisi livenä. <3

Talvilomat on nyt vietetty ja olemme takaisin Turussa ja loskassa. Kotona on kiva olla, niin vähän täällä on viime aikoina viihdytty! Tekemistäkin on riittänyt. Tänään olimme Naantalissa ystävän vasta rakennettua omakotitaloa ihailemassa. Täytyy jälleen käyttää sanaa upea. Talo oli juuri sellainen, millaisen itsekin haluaisin. Nostan ystävälle hattua, kun hän on niin hienosti osannut valita kaiken materiaaleista lähtien. Tuli aivan VAU-elämys.

Myönnän, että pienen hetken kävi myös kateeksi… Omakotitalo jossain vähän syrjemmässä on kuulunut omiinkin haaveisiin, mutta tuntuu nyt erittäin kaukaiselta asialta. Onneksi meilläkin on nyt mieleinen koti, ja oma pää on paremmassa paikassa eron suhteen, niin negatiiviset tunteet eivät päässeet pahasti pintaan.

Omia fiiliksiä kohottaa omalta osaltaan varmasti sekin, kun kesällä palaan töihin ja rahatilanne paranee. Kituuttaminen on ärsyttävää. Oikeastaan vasta loppuvuosi ja tämä kevät on ollut tiukempaa, muuten rahat ovat riittäneet hyvin. Ei se ihme ole, että vähän kiristää. Olen kuitenkin ollut pienillä tuloilla kotona jo kolme vuotta. Kävin keskiviikkona töissä juttelemassa 80% työajasta ja vaikuttaa siltä, että se työnantajalle sopii. Olen todella onnellinen asiasta, koska lyhyemmillä työpäivillä ei tarvitse stressata siitä, että tyttöjen hoitopäivät olisivat kohtuuttomia. Vältän todennäköisesti myös ruuhka-ajat liikenteessä ja saan itsekin pehmeämmän laskun takaisin työelämään. Rahatilanteeseen tuo puuttuva 20% tuskin hirveästi vaikuttaa. Mietin sitten töitä jonkin aikaa tehtyäni, että kuinka pitkään tuota osittaista haluaisin tehdä. Alustavasti juttelimme vuodesta.

Tytöt ovat olleet minulla nyt hyvinkin tiiviisti pari viikkoa. Viikonlopuksi he ovat menossa isälleen, mikä on kiva juttu kaikkien kannalta. Pienillä jo ikävä vaivaa, ja minulle lepo tekee hyvää. Huomenna saan kaksi ystävää luokseni, ja on todella mukava päästä rentoutumaan heidän kanssaan.

Nyt kuuntelen sen ihanan laulun vielä kertaalleen. 🙂  Kivaa viikonloppua!

Jäällä

Tänään oli talvi täydellisimmillään. Kimaltava puuterilumi (siinä on kittelii = glitteriä sanoi Eevi) pöllysi ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Äiti ja isä halusivat viedä meitä retkelle jäälle. Potkukelkoilla ja pulkilla varustettu joukkomme eteni hyvää vauhtia jäälle ulkoilijoita varten auratulla baanalla. Järvellä oli aivan hiljaista, ketään muuta ei näkynyt missään.

Menomatkalla tuuli otti kovasti pienten retkeläisten naamoihin, mutta onneksi saavuimme aika pian perille suojaiseen niemeen. Vaari viritteli tulen nuotioon, Eevi harrasti kalliokiipeilyä ja Vivi keräsi heiniä kuvitteellisille hevosille. Tärkeää oli myös tutkia jälkiä lumessa, jotka Vivin mielestä olivat kaikki pupun jättämiä. Kallioilla oli pieni luonnon pulkkamäkikin valmiina, mutta tytöt eivät malttaneet laskupuuhiin, kun oli niin paljon muuta kivaa tekemistä. Onneksi mumma ja vaari testasivat mäen muutamaan kertaan, etteivät jääneet pulkat ihan paitsioon.

Eväät olivat tietenkin yksi retken kohokohdista. Söimme makkaraa, leipiä ja pullaa, ja hörpimme kuumaa kaakaota. Vivi söi lisäksi monta rukkasellista lunta. Matkalla takaisin Eevi istui potkukelkan kyydissä ja Vivi vilttiin kääriytyneenä pulkassa. Jos matkaa olisi ollut edes minuutti enemmän, olisi Vivi nukahtanut istualleen.

Nämä ovat näitä parhaita juttuja, mitä perheen kanssa voi tehdä. Tuntui aivan täydelliseltä istua puhtaassa lumessa, naama kohti aurinkoa. Posket punoittavat vieläkin. Tai taas, kun kävin äsken Eevin kanssa saunassa. Hänen mietteensä päättivät hyvin loistavan talvipäivän: “nakupellenä ulkona, kun on lunta, on parasta mitä elämässä voi olla”.

Lunta ja mätää

Meidän talvilomailu jatkuu mummalareissulla. Ajelimme eilen Keski-Suomeen sopivasti ennen lumimyrskyä. Kävi siis tuuri ajokelin suhteen, mutta muuten meni aika ketulleen. Onnistuin nappaamaan kylpylästä jonkin bakteerin, joka tulehdutti yläkorvassa olevan lävistyksen. Tuloksena järkyttävän kipeä, turvonnut korva, jonne lävistyskoru oli uponnut niin, etten saanut sitä enää pois. Äidin kanssa sitten yritettiin pinseteillä, auts. Eihän siitä mitään tullut, mutta illalla sain korun onneksi pois isän pihdeillä silmät kyynelissä vääntäen. Kaunis uusi lävitys vaihtui siis punaiseen mätäkorvaan… Johan se siinä kuukauden ehti olemaan. Pääasia tietty, että sain korun lopulta pois ja se pääsee nyt paranemaan.

Toinen mukava sattuma reissun alkuun oli se, että unohdin yhden kasseistamme kotiin. Siellä oli kaikki minun vaatteeni ja tyttöjen alusvaatteet ja housut. Onneksi äiti on niin samankokoinen kanssani, että saan häneltä vaatteita lainaan. Jouduin kuitenkin pakkoshoppailemaan lähi-Tokmannilta hätäapua, että tytöt eivät joudu pelkissä paidoissa olemaan. Nyt on sen verran vaatteita, että pärjätään useampi yö täällä. Tarkoituksena olisi ajella takaisin kotiin vasta maanantaina.

Muuten on ollut mukavaa. Lunta on pyryttänyt hirveästi ja tytöt ovat päässeet pulkkahommiin. Suunnitelmissa on metsäretki, kelkkailua jäällä ja evästelyä saaressa. Tänään tapasimme lapsuudenystävääni, ja vieläkin on todella hyvä mieli siitä vierailusta. Ihana kaveri ja ihanat lapset. 🙂 Tytöt saivat leikkiä uusien kavereiden kanssa ja me höpöttää pari tuntia kuulumisia. Hassua, ettei olla nähty toisiamme 15 (?) vuoteen ja silti tuntui tutulta.

Nyt telkkarissa pyörii Dinojuna, laskiaispullat menevät kohta uuniin ja sauna lämpiää. Tytöt pääsevät saunasta lumihankeen juoksemaan, jos vain uskaltavat. Onneksi talvi tuli takaisin, niin päästään vielä lumijuttuja tekemään.

1 2 3 73